Lähdin tänään töiden jälkeen viemään meidän pakettiautoa huoltoon naapurikaupunkiin. Suunnilleen samalla hetkellä kun leimasin kellokortin, alko sataa. Kaljamaha oli työnnetty pakun takaosaan ja tarkotus oli ajella sillä kotiin, kun auto jäi sinne. Mennessä oli vielä pätkiä joissa ei satanu. Mietin matkalla miten pysyn ison tien työmatkaliikenteen mukana vesisateessa. Tiellä on 100km/h rajotus, niin ja se mittari ei edelleenkään toimi. Perillä ähelsin pyörän ulos takalootasta ja korjaamon mies vaan päivitteli, että ilma vois olla hiukan mukavampikin. No sadekamppeet niskaan ja menoks. Vesisade vaan lisäänty matkalla ja huomasin mun vauhdin lisääntyvän ihan samassa suhteessa ja mut aiemmin ohittaneet autot oli taas näkyvissä. Satulaan haarojen väliin kerty vesilätäkkö, joka nuosi saumaan asti. Hiukan anto lisävauhtia, kun kylmä vesi imeyty pikkuhiljaa housuihin. Perille päästyä oli sellanen olo kun olis huosuunsa kussu, muuten kyllä selvisin lähes kuivana. Tää oli varmaan niitä reissuja, kun aina sanotaan että naisten pikkuhousut kastuu moottoripyörän kyydissä.

Niin, ei muuten ollu ötököitä!